Alkuun ajattelin tehdä haasteen tarinamuodossa, jopa suunnittelin tekeväni oman blogin haasteelle, ettei sitten Ohjelmointivirhe olisi täynnä sata vauvaa juttuja. Toistaiseksi ainakin postaukset haastetta koskien löytyvät kuitenkin täältä, eikä ne ole tarinamuodossa. Tuota tarinamuotoa harkitsen vielä, tai vaihtoehtoisesti ehdotettuakin päiväkirjamuotoa. Tämä ensimmäinen osa, (joka vähän lyhyempänä menisi prologista) nyt tälläisenä "esittelyosana" olkoot ihan kirjoittajan selostamana. Mutta siis, osan pariin...
Haasteen matriarkka Lisbet Lahti. Tavoitteena on sarjahurmaaja ja luonteenpiirteinä puoleensavetävä, romantikko, luova ja perhekeskeinen. Lisbestä päätin tehdä vaaleaverikön, jotta lapset sitten olisivat mahdollisimman erilaisia keskenään (koska hallitsevat geenit).
Lisbetin koti siis sijaitsee Oasis Springsissä (koska halvin tontti). Talo ei vielä mitenkään kummoinen ole, saatika piha, mutta uudistusta tulee tapahtumaan, kunhan varaa alkaa kertymään.
Talon pohjapiirros. Eteinen, olohuone ja keittiö on siis yhtä suurta huonetta, vaikka ne kai jotenkin erottaakin toisistaan. Vauvan makuuhuone (ja muutkin vauvatavarat) jo ovat tietysti valmiina. Lisbellä itsellään ei varsinaista makuuhuonetta ole, mutta tollanen melkein erillinen huone kera sängyn kuitenkin.
Pieni keittiösyvennys, vähän tyhjä sisustukseltaan tämäkin vielä. Enkä kyllä tiedä, kuinka kauan noin pienellä keittiöllä edes pärjää.
Lisbetin petinurkkaus. Sisältää tosiaan vain sängyn, lamput ja verhot.
Olohuonetta, tv tosiaan oli tuolla keittiön puolella. Sohva täytyy siltikin olla olemassa.
Eteinen, melkos tyhjä tämäkin vielä. Tarkoitus ostella sitten lisää juttuja kotiinkin, kun Lisbe saa vähän kartutettua tuota taloudellista puolta.
Vauvahuone. Halusin tästä mahdollisimman neutraalin, että sopii sitten tytölle tai pojalle. Vähän viidakko/eläintunnelmaa huoneessa kyllä aistittavissa.
Tässä vielä Lisbetin kasvimaa. Oma kasvattamaa, ilmaista ruokaa, niin pakkohan silloin on kasvimaa olla.
Heti taloksi asetuttuaan Lisbe ryhtyi tietenkin iskemään miehiä. Talon ohi onneksi kulkee aika paljon ihmisiä, ei tarvitse kuin katsoa tarpeeksi vanha mies ja mennä juttelemaan. Aika usein simeille tulee jotain muuta tärkeämpää kesken kaiken, mutta onneksi heille voi soittaa myöhemmin perään, jos suhdepalkit ovat sen verran nousseet. Joukkokeskustelut tuntui alkuun melko loistavalta idealta, saahan siinä nostettua monen simin kanssa suhteita samaan aikaan (ja mitä enemmän miehiä "valmiina", sitä parempi). Tässä Simo Korhonen ja Taneli Laine.
Aikas nopeasti kuitenkin keskustelusta tuli negatiivinen sävyltään. Etenkin miehet rupesivat aina kinastelemaan keskenään, eikä koko suhteiden nostamisesta sen jälkeen tullut enää mitään. Tässä kohtaa Taneli oli menetetty tapaus, kun suhdepalkit näytti jo punaista, ja helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä suhdetta rakentamaan.
Simo onneksi ei päässyt karkaamaan mihinkään, Lisbe kun kutsui hänet sisälle asti. Oikeastaan päinvastoin, Simosta on tänä aikana kuoriutunut oikea maanvaiva, hän kun on koko ajan soittamassa ovikelloa.
Simo ilomielin tuli viettämään aikaa Lisbetin kanssa. Lisbet pyysi tämän istumaan ja rupesi itse tekemään heille ruokaa. Päivän he viettivät kahdestaan, söivät ja juttelivat. Arvata saattaa, että illan tullen yksi asia johti toiseen...
Päivän puuhien päätteeksi Simo oli nukahtanut jo hyvissä ajoin ja aamuyön tunteina myös Lisbe hiipi hänen kainaloonsa nukkumaan. Lisbetin oli harvinaisen vaikea saada unta, hän ei olisi millään jaksanut odottaa ajan kuluvan, jotta saisi tietää olisiko raskaana Simolle.
Aikaa kului ja viimein Lisbe sai ilokseen huomata olevansa raskaana. Pahaa-aavistamattoman Simon ilme jymyuutisten jälkeen. Simo kuitenkin tottui pian ajatukseen ja edelleen jaksoi (ja edelleen jaksaa) ravata vähän väliä Lisben luona.
Lisbet oli hyvinkin innoissaan tulevasta esikoisesta, vaikka saikin huomata olevansa syömässä paljon useammin, kuin ennen raskautta. Hän joutui jo öisinkin nousemaan jääkaapille.
Päivänsä Lisbe siis kulutti muunmuassa syöden ja maalaten. Maalauksista sai vähän rahaa, yleensä ainakin satasen per maalaus.
Myös kaivuuhommissa Lisbetin saattoi nähdä usein, keräilyesineitä myymällä kun saa paljon enemmän rahaa, jos vaan jaksaa kuluttaa aikaa niiden kaivamiseen. Yleensä menee muutama tunti että kaivaa lähiympäristöstä kaiken esiin ja palkinto siitä saattaa helposti olla 500§.
Ja saahan siinä samalla hyödyllistä liikuntaakin, kun kiertelee ympäristössä kivikasoja etsimässä.
Lisäksi Lisbet hoivasi muutamaa jäljellä olevaa kasviaan. Kasvimaan kukoistus lopahti heti alkuunsa, kun huomasi, miten paljon aikaa kasvien hoitamiseen kuluu. Siispä Lisbet myi suurimman osan kasveista, jättäen vain muutaman jäljelle.
Eräs aamupäivä Lisbetin synnytys sitten käynnistyi. Simo oli hänen luonaan, jälleen. Lisbet ja Simo saivat siinä häslingissä kunnon riidankin aikaiseksi, lähinnä Lisben raivoamisesta johtuen.
Lisbe puhisi ja ähisi minkä kerkesi ja Simo ilmeestä päätellen koitti myötäelää toisen ahdinkoa.
Lopulta pari sopi riitansa ja päättivät siinä samalla ruveta seurustelemaan - ennen kuin Lisbet puki päivävaatteet ylleen ja kaksikko lähti käsi kädessä kohti sairaalaa.
Sairaalan pihassa Lisben valtasi lamauttava pelko, eikä Simokaan kovin rauhalliselta näytä. Onneksi vastaanottava lääkäri sentään näyttää huolettoman rauhalliselta.
Sairaalavaatteet päälle saatuaan Lisbet oli harvinaisen onnellinen, että Simo oli tullut mukaan. Lisben teki mieli karata sairaalasta samantien jonnekin kauas, mutta onneksi Simo oli rauhoittamassa tuoretta tyttöystäväänsä.
Lisbetin ilme varmaankin kertoo kaiken olennaisen hänen tunnetiloistaan noustessaan operointipöydälle.
Lääkäri onneksi oli asiantunteva pyydystäessään vauvoja kantavia haikaroita näytöltä.
Ja viimein Lisbetin esikoinen, vauva numero 1, saapui turvallisesti maailmaan. Pienokainen sai heti nimekseen Anttonio Lahti. Suloinen tapaus, iho selvästikin peritty äidiltään, silmät taasen isältä.
Äiti ja vauva pääsivät pian kotiin, eikä Lisbet malttanut millään pysyä poissa ihastelemasta esikoispoikaansa. Myös Simo oli haltioissaan pojastaan ja ravasi yhä useammin, jos vain mahdollista, Lisbetin ja Anttonion luona.
Vauvan syntymä tarkoitti myös sitä, että Lisbetin olisi "pakko" pettää uutta poikaystäväänsä. Niinpä nainen soitti tälle herrasmiehelle, jonka oli jo aiemmin tavannut talonsa lähettyvillä. Antti Isolato vastasi puhelimeen iloisena ja pian jo saapuikin paikalle.
Tällä kertaa Lisbetin raskautumisessa kesti hieman kauemmin ja Antti soitettiin paikalle useampaankin kertaan. Lisbetin takaraivossa jäyti aina ajatus Simosta, kun hän käpertyi Antin kainaloon illan tullen.
Viimein Lisbet huomasi olevansa raskaana Antille, Antti ei vain kauheasti tästä uutisesta ilahtunut. Antin poistuttua Simo oli tietenkin heti ovella koputtelemassa, mutta Lisbetiä oli jo alkanut kyllästyttää koko Simo. Simokaan tuskin ilahtuisi, kun kuulisi Lisbetin saavan lapsen toisen miehen kanssa.
Kun Lisbet päätti hetkeksi unohtaa kaikki maailman miehet, tiesi se hänelle itselleen korjaushommia. Aika nopeasti Lisbet oppikin, kohta jo päivittelikin kaikkia esineitä.
Lisbet huomasi raskausajan olevan paljon haastavampaa, kun oli jo yksi vauva talossa. Hän nautti silti esikoisensa vauva-ajasta täysillä, Anttonion kun oli jo pian aika kasvaa lapseksi.
Ja tässä Anttonio lapsena, aika suloinen tapaus edelleen. Hiustenvärikin isältään peritty silmien lisäksi.
Simoa alkoi taas näkyä katukuvassa kummasti poikansa kasvettua. Nyt hän ei vain ollut niinkään Lisbetin seurana, vaan Anttonion. Ja poika tulikin hyvin juttuun isänsä kanssa.
Anttoniolla oli vähän ongelmia käsittää, ettei tuleva pikkusisko tai -veli olisi hänen isänsä lapsi. Simon masentuneesta hymystä päätellen hänkään ei ollut kovin iloinen tästä uutisesta.
Eipä Lisbet itsekään osannut vastata kysymykseen, miksi heillä tulee olemaan eri isä. "Sen vain kuuluu olla näin, sen on pakko olla näin".
Ihana Anttonio!
Lastenhuone koki pienen laajentumisen, jotta Anttonio sai isomman pojan sängyn ja vauvankin pinnasänky mahtui vielä huoneeseen.
Loppuraskaus meni huomattavasti helpommin, kun Anttonio oli jo kasvanut lapseksi. Lisbe saattoi jopa tehdä heille ruokaa ilman keskeytyksiä. Ja olihan Anttoniosta Lisbetillekin paljon enemmän seuraa nyt.
Loppuraskauden vapaa-aikaansa Lisbet käytti hyödykseen miehien metsästyksessä, kohta kun heille olisi taas tarvetta. Tässä ensimmäinen miespuolinen vastaantullut sim, Hannu nimeltään.
Illan tullen vessassa käydessään Lisbet tunsi pian tuttua kipua. Pian hän myös tajusi, ettei sairaalaan ehtisi tällä kertaa mitenkään. Kotonakin oli vain yöpuulle valmistautuva Anttonio. Niinpä Lisbetin toinen poika syntyi heidän pienessä vessassa.
Vauva numero 2 sai nimekseen Benjamin Lahti. Enää 98 vauvaa jäljellä! Benjamin peri isänsä ihonsävyn ja silmät. Anttonio ei olisi millään malttanut mennä nukkumaan, kun oli niin innoissaan pikkuveljestä. Lopulta uni voitti ja poika kaivautui peiton alle Lisbetin vielä syöttäessä uutta tulokasta.
Yön saapuessa Lahtien talossa hiljeni elämän äänet...
Lisbet tuuditti vielä pienokaisensa uneen ja laski sitten varovasti pinnasänkyyn, esikoisensa nukkuessa jo.
Anttonio nukkui pienen pojan rauhaisaa unta pikkuveljensä nukkuessa viereisessä pedissä sitäkin pienemmän pojan rauhaisaa unta...
Vaan heidän äitinsä soittikin aiemmin tapaamalleen Hannulle ja ehdotti uutta tapaamista. Hannu ilahtui soitosta ja saapuikin äkkiä paikalle.
Tuttu kuvio toistui jälleen, eikä Lisbet enää edes muistanut ajatella Simoa nukahtaessaan Hannun viereen.
